creativity and inspirations
osa 2
Edellisestä Tallinna-postauksestani kerkesi vierähtää tovi jos toinenkin. Kävi nimittäin niin, että minusta kehkeytyi syksyn aikana ihan mahdoton reissunainen. Viikot ovat olleet aika ajoin niin vauhdikkaita, etten tunnista omaa elämääni.
osa 1
Meillä on mieheni kanssa ollut jo useiden vuosien ajan tapana juosta parin päivän mittaisia taidemaratoneja sopivan tilaisuuden tullen. Lapsemme eivät ole vielä niin varttuneita jaksaisivat innostua loputtomasta määrästä taidetta. Toki he silloin tällöin lähtevät suosiolla näyttelyihin mukaan, mutta tällaiset viikonlopun mittaiset taidematkat ovat kertakaikkisesti vielä lasten kohdalla out of question. Emmekä pane tätä ollenkaan pahaksemme. Niinpä jätämme heidät toisinaan kotiin, lupaamme pizzarahaa ja leffailtaa ja sillä hyvä. Tälläkin kertaa lähdimme siis hyvillä mielin matkaan kaksin, suuntana Tallinna.
Olemme laskeutuneet arkeen. Emme olisi halunneet vielä, emme toden totta, vaikka syksyn tulo ja arjen kyytiin solahtaminen onkin sujunut ihmeen mutkattomasti. Vain hetki sitten, lomaltapaluupäivänä pulahdimme (kaihoisasti) hotellin altaan viileyteen, tankkasimme itseämme paksulla kermaisella jogurtilla ja kullankeltaisella vuoristohunajalla.
Jos olet koskaan vieraillut Kööpenhaminassa, niin tiedät, että myös pyöräillessä voi näyttää rennon tyylikkäältä. Tai no, tiedät, että tanskalaiset näyttävät myös pyöräillessään rennon tyylikkäiltä. Niin tummiin sonnustautuneet huolettomasti kaulahuiveihin kietoutuneet töihin kiiruhtavat aikuiset, kuin nahkakenkiin ja villakangastakkeihin puetut punaposkiset lapsukaisetkin, jotka matkustavat pyörän edessä kuljetusvaunussa.
Viikko sitten makasin Tallinnassa 12. kerroksessa hotellin valkoisissa lakanoissa. Hotellihuoneeseen siivilöityvä kesävalo sai kasvojeni ihon näyttämään nuorelta ja elinvoimaiselta. Makuuasennossa otetuissa selfieissä poimut silenivät ja normaalisti raskaina roikkuvat silmäluometkin näyttivät lähinnä raukeilta. Viestittelin ystävälleni, että jatkossa minua saa kuvata vain makuuasennossa vähintään kaksitoista kerrosta maanpinnan yläpuolella himmeässä valonkajossa.